Sevilla, Portugali ja Pohjois-Espanja

Osa I : Sevillan visiitin kautta Portugalin Olhaoon

Eläkeukko oli pitkään reissaamatta. Noin vuosi sitten maailma pysähtyi, kun sain tiedon rakkaan vaimoni Sarin sairastumisesta. Olin tuolloin huhtikuussa 2024 Portugalissa. Diagnoosin saamisesta alkaen seuraava vuosi kului ensin hoidon suunnittelussa ja sitten rankkojen sytostaattihoitojen merkeissä. Mutta hoidot "purivat" ja syöpä voitettiin!  Nyt on Sari terve ja kohta pääsemme yhdessäkin reissaamaan. Kiitos Suomen terveydenhuolto - elämä voittaa ja saa jatkua!

Tämä reissu alkoi varhain aamulla torstaina 10. huhtikuuta (Norwegianin lento ensin Barcelonaan kello 6:15 ja sieltä jatkolento Sevillaan). Matkakuume oli korkealla kun edellisestä reissusta sen verran pitkä aika. Aamua vähän helpotti, kun olin vienyt matkalaukun lentoasemalle jo edellisenä iltana ja tein lähtöselvityksen. Matkalaukku kun oli jo hoidettu kentälle etukäteen, Sari veikin minut aamulla varhain junalle. Ei ollut mielekästä heittää autolla kentälle asti. Turvatarkastuksessa ajoissa, lentokentällä rauhallista..

Lento laskeutui Barcelonaan aamuyhdeksän aikoihin. Jatkolento Sevillaan lähti eri terminaalista 14:45. Sevillassa siirtyminen lentokenttäbussilla Santa Justa'n asemalle, josta Cercanias- paikallisjuna majapaikan lähelle. Vähän yli kilometri kävelyä eli tarkemmin sanottuna matkalaukun raahaamista reppu selässä. Majapaikka oli Hostal Casa Blanca, jossa huone, jaetulla wc:llä ja suihkulla. Ihan uusi kokemus, kun ei huoneessa omaa wc:tä tai kylppäriä. Sijainti oli aika kaukana kaupungin keskustasta, mutta kaikki toimii. Hotellit ovat Sevillassa hintavia, joten eläkeläisbudjetti toi tänne kaupungin laidalle. Asuinalueen lähibaarissa piti käydä hampurilaisella ja oluella ennen nukkumaanmenoa.

Perjantaina ensimmäinen sightseeing-päivä Sevillassa. Latasin kapulaan applikaation, joka ohjasi tärkeimmille nähtävyyksille. Sisäänpääsylippua ei verkosta mm. katedraalille enää saanut varattua, loppuunmyytyjä kaikki ajat. Piti siis tyytyä vain ihailemaan nähtävyydet katselemalla ulkoa. Kävin kuitenkin sisätiloissa mm. Casa de Pilatos'ssa ja Palacio de las Duenas'issa (eläkeläisalennuksella). Molemmissa hienot puutarhat ulkona. Kahdeksan kilometriä kävelyä päivän tuloksena, suurimmaksi osaksi Santa Cruz kaupunginosassa. Hieno historiallinen kaupunki tämä Sevilla on. Illalla ei vaikeuksia nukkumisen kanssa, sen verran väsyttävää kaupungilla maleksiminen aina on.

Muutin heti matkasuunnitelmaa. Sää oli kyllä keväinen mutta sääennuste ei luvannut loppuviikolle kovin hyvää keliä. Päätin aikaistaa lähtöä seuraavaan kohteeseen eli Olhaon suuntaan Portugaliin jo sunnuntaina maanantain sijasta. Olhao'sta hotellivaraus ja suunta siis sinne.

Lauantai oli toinen sightseeing-päivä. Ensimmäiseksi Plaza de Espanja'lle. Ei ole vaikea ymmärtää, että tämä on Sevillan kaupungin ykköskohteita. Todella iso ja vaikuttava rakennus ja aukio sen ympärillä. Täältä jokirantaa seuraten jatkoin Plaza de Armas- asemalle, koska halusin varmistaa, mistä huominen bussi lähtee. Sivuutin härkätaisteluareenan, täällä ne ovat vielä sallittuja, toisin kuin muissa Espanjan kaupungeissa. Olin pääasiassa Santa Cruz alueella taas ja kävin mm. Museo de Bellas Artes de Sevilla'ssa. Tässä kaupungissa katseltavaa riittää, tänään tuli käveltyä 12 kilometrin verran. Jäi olo, että tänne tulen vielä uudestaan. Paljon jäi näkemättä.

Sunnuntaina 13. huhtikuuta siirryin bussilla kohti Faroa ja Portugalia. Farosta paikallisjunalla Olhaoon ja hotelliin, jossa yksi yö ennen varsinaista majapaikkaa. Hotellin sijainti oli epätavallinen, se sijaitsi isohkon ostoskeskuksen yläkerrassa. Koko tämä sunnuntaipäivä meni siirtyessä paikasta toiseen, ja itse Olhaoon en ehtinyt vielä tutustua.

Rauhallinen maanantai-aamu ja aamiainen hotellissa. Ensimmäinen tutustumiskävely aamupäivällä Olhaon keskustaan: viehättävä keskusta ja satama-alue, tulee ihan viimevuotinen kohde Portimao mieleen. Tosin Olhao selvästi ei ole niin turistien suosima, täällä paikalliset ihmiset ovat enemmistönä. Turiteja kyllä löytyy, saksaa kuulee paljon puhuttavan, toki myös ranskan kieltä.

Siirryin hotellista airbnb- asuntoon puolenpäivän jälkeen. Jännitti vähän päästä tähän asuntoon. Jännittäminen oli turhaa, kämppä oli oikein siisti yhden makuuhuoneen kerrostaloasunto. Kaikki paikallaan, toimivaa ja asunto oli oikein sopivan kokoinen minulle parin viikon oleskeluun. Loppuiltapäivä kului kaupassa käyntien ja matkalaukun purkamisen merkeissä.

Pääsiäisviikko eli Santa Semana alkaa käynnistyä. Tiistaina vihdoin matkustelun ja kaupunkikävelyjen jälkeen ekalle "vaellukselle", kohteena luontopolku Quinta da Marim Rio Formosan luonnonpuistossa. Lyhyt 5 kilsan kävely ihan asunnon lähellä. Ihan sopiva aloitus, ei tosin mikään kovin kaunis reitti. Vaelluksen jälkeen iltapäivällä käppäilemään Olhaon keskustaan, samoin kauppakierros tututuen ruokakauppuihin (Aldi, Pingo Doce ja Intermarche).

Keskiviikkona aamupäivän ajan tutustuin lähellä levaan Faron kaupunkiin pikaisesti, ensin sinne junalla, kävelyä ja junalla takaisin. Lyhyt 20 minuutin junamatka maksoi seniori-alennuksella kokonaista 80 senttiä suunta. Sitten ajoissa teams-kokoukseen: iltapäivän päätteeksi siunaantui nimittäin taloyhtiön yhtiökokous, johon piti osallistua etänä. Loppu iltapäivä ja ilta vierähtikin sitten asunnolla.

Pääsiäinen lähestyi. Kiirastorstaina kohteena pieni kalastajakylä Fuseta, lähikylä Olhaosta itään. Aamiaisen jälkeen lähdin Quinta da Marim'in suuntaan kuten tiistaina, nyt jatkoin ohi luontokeskuksen seuraten rannan lähellä kulkevaa rautatietä. Tasainen kävely meni läpi suola/simpukka-altaiden, osa reitistä oli ns. Ecoviaa, eli lankuilla katettua, maasta reilusti korotettua kulkuväylää kaiteineen. Pyöräilijöitä enimmäkseen liikkeellä, eli muita patikoijia. Matkaa tuli yhteensä 12 kilometriä. Fusetassa söin lounaan ja sitten junalla takaisin Olhaoon.

Pitkäperjantai: päätin pitää välipäivän vaeltamisesta, kun sääennuste ei ollut kovin hyvä. Aamiaisen jälkeen kävin parturissa, 12,50€ riitti maksuksi. Sitten kävelylle Olhaon keskustaan ja lounaalle. Sitä ennen juttelin videopuhelun Sarille, joka oli valmistanut "pääsiäisaterian" kotona Suomessa. Paikalla olivat oma perhe eli Sari, Saara, Joona ja Lenni, Laura ja Lilo. Lisäksi vielä Caikki, Lasse ja Ella.

Lounaspaikka Olhaossa oli paikallinen portugalilainen ravintola. Söin pitsan, josta piti kantaa jämät asunnolle mukaan, kun en jaksanut syödä kokonaan. Lounaan jälkeen kiersin kaupungin siten, että tuli käytyä Lidl'issäkin. Koko Olhao "city" nyt kierretty ja kaikki pääruokakaupat testattu. Tulevien reittisuunnitelmien laatimisen lisäksi tuli katseltua YleAreenasta pari jaksoa Murha paratiisissa -sarjaa. Ja soitettua Sarilleni.

Aamiaisesta on tullut , kuten kotonoa Suomessakin, melko vakio. Eli kaurapuuroa kauramaitoon tehtynä, muutama voileipä, lasi tuoremehua ja kahvia. Kaurahiutaleita löytyi Aldista (Flocos de Aveia).

Lauantain kohteena oli Ilha da Culatra -saari. La Culatra on pitkulainen pieni saari, jolla elämä on yksinkertaista, rentoa ja autenttista. Ei autoja, ei kiirettä – vain hiekkapolkuja, veneitä ja rauhallista tunnelmaa. Saari on täynnä lintuelämää, pieniä kasveja, hiekkadyynimaisemaa ja meren tuoksua. Ihla da Culatra on osa Ria Formosan luonnonpuistoa. Pitkulainen hiekkasaari erottaa laguunin Atlantista. Sinne pääsee veneellä tai lautalla Olhãosta tai Farosta. Culatra on saaren pääkylä, toisessa päässä saarta Farol, joka tunnetaan majakastaan. Mikäs täällä patikoidessa! 

Pääsiäissunnuntai kului tulevan viikon retkien ja reissun muun jatko-ohjelman suunnitteluissa ja varausten tekemisessä. Kaupassakin yritin käydä, mutta ne olivatkin kaikki kiinni. Tämän päivän liikunnallinen osuus rajoittui tähän yritykseen käydä kaupassa.

Saariretkeily jatkui maanantaina. Ei ollutkaan samanlainen 2. pääsiäispäivä kuin Suomessa. Junalla puolen tunnin matkan päässä on jo kertaalleen vierailemani kaupunki nimeltä Tavira. Näin Chat GPT sen kuvaa: Tavira on yksi Algarven kauneimmista ja historiallisimmista kaupungeista – vähän kuin piilotettu helmi, jossa yhdistyy perinteinen portugalilainen tunnelma, joenrantaidylli ja rennon elegantti ilmapiiri. Tavira sijaitsee täällä Itä-Algarvessa, vain noin 30 km Espanjan rajalta ja noin 40 km Olhãosta itään. Se jakautuu Gilão-joen molemmille puolille ja yhdistyy viehättävän vanhan kivisillan (Ponte Romana) kautta. Tavirassa on noin 25 000 asukasta ja tunnelma on pikku kaupunkimaisen rauhallinen. Taviralla on pitkä historia: roomalaiset, maurit ja kristityt ovat kaikki jättäneet jälkensä. Maurien valtakausi näkyy kaupungin arkkitehtuurissa ja katukuvassa, kuten tasakattoisissa taloissa ja koristeellisissa ovissa. Taviran linna (Castelo de Tavira) on osittain raunioitunut, mutta sen muurilta on upea näköala yli kaupungin. Kaupungissa on yli 30 kirkkoa, mikä on poikkeuksellisen paljon – Igreja de Santa Maria do Castelo on ehkä tunnetuin.

Saaripatikointi sai jatkoa Ilha de Tavira'sta, joka on pitkulainen, hiekkainen saari. Muistutti paljon Ilha da Culatraa, joka on Olhaon edustalla. Saarelle pääsin lautalla Taviran keskustasta ja pois taas saaren toisessa päässä olevan Silveiran sillan kautta kävellen. Saarelta löytyy leirintäalue, baareja ja kilometreittäin rantaa. Luonnonsuojelualue Ria Formosa jatkuu myös Taviran kohdalla. Tavoitteena oli pongailla flamingoja tai haikaroita, sillä Ria Formosan ja Taviran alueella on hyvät mahdollisuudet lintubongaukseen suistoalueella. Ei natsannut, linnut olivat varmaan päikkäreillä. ( 

Pääsiäinen takanapäin ja tiistaiaamuna junailemaan kohti Albufeiraa: ensin Olhaosta Faroon tuttuun tyyliin, siten Farosta Albufeira-Ferreiras asemalle. Tämä juna-asema taas on paikallisbussin päässä Albufeiran bussiasemalta, josta parin kilometrin kävely Albufeiran rannalle. Rantaa pitkin tein patikointia lähteen. Rannat ovat täällä sitten kaikkea muuta kuin tasaisen laakeita. Uimarantaa toki löytyy, mutta myöskin rantakallioita - osa patikoinnista siis rannalla, osa mantereella rannan läheisyydessä. Siten Olhos da Aguan kohdalta nousin bussiin ja pääsin takaisin Faroon. Tänään oli lämmin auringonpaiste koko ajan, jos ei olisi ollut tuulta, olisi ollut jopa helteistä. 

Keskiviikko aamupäivänä sitten pyykkäämistä ja varsinkin pyykin kuivattamista. Pesukoneen pyöritin jo edellisenä ilta. Ulkona oleva pyykkinaru on niin lyhyt, että piti improvisoida pyykkinaru asuntoon sisälle. Tänään välipäivä patikoinneista, iltapäivällä junalla kohti Taviraa. Viime käynnillä huomasin siellä fado-mainoksen esityksestä siellä kirkossa kello 17. Pieni kirkko oli lähes täynnä. Nämä fadot esitti nuorehko nainen ja kaksi kitaristia taustalla. Toisella portugalilainen kitara, toisella tavallinen. Esittivät kevyitä, maailmallakin tunnettuja kappaleita. https://www.fadocomhistoria.com/index.php  . Fadon jälkeen junalla takaisin kämpille.

Seuraavana päivän kohti Albufeiraa ja vähän kaummas Praia da Gale'en (paikallisjuna+ 2 paikallisbussia). Rantareitti, alussa rauhallista, mitä lähemmäs tulin Albufeiraa, turistien määrä kasvoi. Jäi dronettamatta, kun hölmöilin puhelimen akun lataamisen kanssa. Takaisin Faroon paikallisbussilla, sieltä Überilla paikallisjunalle. Asemalla sain virtaan puhelimeen ystävällisen portugalilaisrouvan avustuksella.

Perjantai 25. huhtikuuta olikin sitten pakkauspäivä: aika laittaa kaikki taas matkalaukkuun ja reppuun valmiiksi ennen lauantaiaamun varhaista lähtöä.

Osa 2: Olhaosta Porton kautta Pares de Couraan, Pohjois-Portugaliin (26.4.-2.5.25)

Lauantaina 26. huhtikuuta lähtö kohti Lissabonia tapahtui päivää aikaisemmin kuin alkuperäinen suunnitelma. Ensin menin paikallisjunalla Faroon ja sieltä IC-junalla Lissaboniin. Sarin oli samanaikaisesti tulossa lennolla Helsingistä Lissaboniin iltapäivän päätteeksi, jos vain koneessa olisi tilaa. Junamatkan aikana sainkin tiedon että löytyihän sieltä koneesta Sarille paikka. Iltapäivällä treffasimme lentokentällä ja sieltä lento Air Portugalilla Portoon. Lentokentältä mentiin metrolla hotellille Campanhan alueelle pariksi yöksi.

Sunnuntaipäivä 27. huhtikuuta kului kierrellen jalkaisin ympäri Portoa vaimoni kanssa. Porto on kiva kaupunki, yritettiin pikaisesti kahlata läpi merkittävät nähtävyydet. Mukavaa olla reissussa yhdessä. 

Maanantaina 28.4., joka oli samalla syntymäpäiväni, siirryimme Josen majoitukseen Pares de Couraan. Josen vanhempien airbnb-majoituksessa olin vuosi sitten. Jouduin Sarin rintasyöpäsairauden ja hoitojen vuoksi lähtemään 1,5 viikkoa aikaisemmin Suomeen. Nyt olimme veloituksetta samassa majoituksessa. Sarin piti tänne viime vuonna tulla.

Ensin hotellista lentokentälle Uberillä, kun matkalaukkuja oli hankala raahata metrossa. Kentältä vuokrasin auton, jolla Atlantin rantaa seuraten ajeltiin kohti Paredes de Couraa. Matkaa oli n. 120 kilometriä. Sitten tietämättämme tapahtui matkan aikana puolenpäivän jälkeen sähkökatko, joka pimensi koko Portugalin ja Espanjan. Ehdittiin käymään ajomatkan alkuvaiheessa rannikolla kahvilla ja kaikki oli ihan normaalia katkoa ennen. Kun vierailimme Viano do Castelon Santaa Luzia kappelissa, ei sieltä saanutkaan lounasta. Sitten alkoivat ruokakaupatkin sulkeutua, kun ei sähköä kerran ollut. Saavuimme Josen majoitukseen noin kuuden aikaan illansuussa. Onneksi Paredes de Courassa oli paikallinen Intermarche kauppa oli auki ja saimme ostettua välttämättömät aamiaistarpeet ja ruokaa illaksi.

Erilainen syntymäpäivä. Sähköt tulivat takaisin aamuyöllä. Syy katkokseen jäi epäselväksi, Putin ja venäläiset mainittiin huhuna.

Tiistaina Ecovialle patikoimaan, vaellus Louredasta Sisteloon, reitti seurasi Vez- jokea. Sistelosta ei sitten päästykään takaksin mitenkään muuten kuin kävelemällä samaa reittiä takaisin, kilometrejä kertyi 19. Tällä joella kävin useasti vuosi sitten, nyt sain jakaa kokemuksen Sarin kanssa.

Keskiviikko 30.4. oli Vapunaatto Portugalissa, mites se sitten täällä vietetään? Täälläkin oli sateinen keli joten teimme autovierailun Ponte de Limaan. Siellä lounastimme. Sade vaan jatkui, joten palasimme asunnolle. Ateriaksi teimme ns. Hamburger a prato eli salaattia, kananmunaa ja paistettu hampurilaispihvi. Sovittu puhelimitse Josen kanssa, että hän pääsee tulemaan torstaina ja kävisimme ennen perjantain lähtöämme yhdessä illallisella.

Vapunpäivä Portugalissa, samalla Sarin eka päivä eläkeläisenä. Meillä oli aamupäivä aikaa vaeltaa ja valitsimme reitin Paredes de Coura'n lähistöltä. Reitiltä löytyi upea vesiputous, Cascata da Lajes Altas. Ei muuta kuin Drone kehiin. Muuten noin 7 km reitti kulki melko paljon eucalyptus-metsiköiden halki. Lyhyehkö mutta kiva reitti. 

llalla sitten Paredes de Couraan illalliselle Josen ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Ravintolan nimi oli Romantico, ja samalla selvisi miksi Jose puhui "romanttisesta illallisesta".

Sitten aamiaisen jälkeen perjantaina oli aika jättää tällä kertaa tämä "Josen paikka". Visiitti jäi lyhyeksi, mutta tämä oli etukäteen tiedossa. Oli kuitenkin mukava tavata Jose ja hänen vanhempansa, jotka olivat selvästi iloisia Sarin parantumisesta.

Autolla Bragaan ensin. Matkalla tutustuimme Bom Jesus- kirkkoon ja sen takana olevaan ulkoilualueeseen. Tämän alueen olin missannut vuosi sitten. Sitten vuokra-autolla keskustaan ja tutustumaan katedraaliin. Upea paikka sekin.

Sitten olikin aika ajaa Portoon takaisin ja palauttaa vuokra-auto lentokentälle.

Vuokra-autoyhtiön toimistolta kentän läheisyydestä otettiin Uber-kyyti hotelliin. Sitten vielä syömään illallista ja ruokakauppaan ostamaan eväät huomista bussimatkaan varten. Loman ensimmäinen osuus eli Portugalin Algarve ja Josen seudun Pohjois- Portugali päättyivät tähän.

Osa 3: Oviedo ja Asturias Pohjois-Espanjassa (3.-31.5.2025)

Bussi Portosta Campanhalta lähti klo 7:00 (Flixbus) lauantaina 3. toukokuuta. Se tiesi meille aikaista nousua hotellissa: minä nousin jo 4:45 ja Sari vartin myöhemmin. Ruokakaupasta ostettuja eväitä syötiin aamiaiseksi ja sitten aamukuudeksi tilatulla Uberilla päästiin bussiasemalle. Vähän epäselvyyttä ensin lähtölaiturista, mutta löytyihän se bussi sieltä kuitenkin ajoissa.

Bussimatka kesti kahdeksan tuntia. Siinä oli yksi vartin kahvi- ja yksi puolen tunnin ruokapaussi. Yllättävän joutuisasti aika kuitenkin kului bussissa vaikka pakarat puutuivatkin. Oviedoon saavuttiin vähän klo 16 jälkeen. Bussiasemalta meidät nouti airbnb-isäntä Frederico, joka myös ennen asunnolle menoa käytti meitä autollaan keskustassa ja esitteli sen paikkoja. Toki hän esitteli sen jälkeen myös asunnon ja sen toiminnot. Kerrostaloasunto tuntui heti meille sopivalle. Lähikauppa oli 150 metrin päässä (MasyMas) ja sieltä sitten tehtiin ruokaostokset aamiaista ja seuraavaa päivää varten. Asunnossa tilaa oli kahdenkin makuuhuoneen verran, kaikki toimivaa ja siistiä. Sää Oviedossa tosin oli vähän epävakainen. Ja se vaikutti asuntoonkin, joka oli vähän kolea ja kostea. Mutta paljon lämpimämpää oli sisälläkuin Josen paikassa Paredes de Courassa. Ei ollut illalla vaikeaa saada unen päästä kiinni.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen oli tarkoitus lähteä kauppaan, mutta ne olivatkin kiinni. No se ei meitä haitannut, koska eilisen kaupassakäynnin jälkeen kaikkea oli tarpeeksi jääkaapissa. Tehtiin pikavisiitti Oviedon keskustaan kävellen. Oviedo (asturiaksi Uviéu) on Asturian itsehallintoalueen ja maakunnan pääkaupunki. Se on alueen hallinnollinen ja taloudellinen keskus, joka tunnetaan myös yliopistokaupunkina. Kaupungin asukasluku vuonna 2018 oli 220 020 ja pinta-ala noin 187 km². Ihan kiva ensivaikutelma kaupungista, suuri puistoalue keskustassa ja sen takana vanhin osa kaupungista. Wikipedia kertoo lisää https://fi.wikipedia.org/wiki/Oviedo .

Maanantai oli ennustettu sadepäiväksi, siitä tulikin välipäivä vaelluksilta. Tarkoitus oli etsiä Lidl ja täydentää ruokavarastoa. Kauppaan matkaa kävellen tuli noin 1,5 kilometriä suunta. Tänäänkin epävakainen sää, muttei läheskään niin sateinen kuin eilinen. Kuuroja onneksi, ei yhtäjaksoista sadetta. Alle 20 asteen lämpötiloissa ollaan.

Tiistaina vaelluspäivä: Oviedon asunnon "takapihalta" patikoitiin kohti Monte Narancoa, joka on ihan Oviedon lähellä. Reitti alkoi n. kahden kilometrin päästä. Monte Narancolla on kuusi eri reittiä, valikoimme yhden niistä nimeltä Trincheras de Pico Paisano. Tämän reitin varrelta löytyivät kirkot tai kappelit Santa Maria del Naranco ja San Miguel de Lillo, jotka sijaitsevat valitsemamme reitin alussa tai lopussa, ihan miten vaan. Molemmat rakennukset 800-luvulta. Huh! Mahtoiko Suomessa edes metsä kasvaa tuolloin. Huipulla, joka on 630 metrin korkeudessa, oli iso vielä Jeesus- patsas (Cristo). Komeat näkymät kaupungin ylle ja lähistön kukkuloille.

Monte Narancosta lisää https://en.asturias.com/mount-naranco/  .

Oviedosta lisää https://meriharakka.net/2022/07/14/oviedo/ .

Keskiviikko 7. toukokuuta oli Gijoniin tutustumispäivä. Bussi kesti kaupunkiin 30 minuuttia. Bussiasemalta pääsi nopsasti ns. Vanhaan kaupunkiin. Muutenkin käveltiin keskustassa ja lounaalle mentiin ihan bussiaseman vieressä olevaan ravintolaan, jossa tarjolla 3:n lajin menu 13 eurolla juomineen. Saatiin viinipullo pöytään ja kahdet lasit. Lounaan jälkeen käveltiin lisää ennen kuin viiden maissa ajeltiin bussilla takaisin Oviedoon.

Wkipedia kertoo kaupungista https://fi.wikipedia.org/wiki/Gijón .

Asunnolla iltapalaa ja YLE Areenasta katseltiin Vera Stanhopen viimeinen jakso kaudelta 14.

Torstaina vaelluskengät jalassa kohti San Esteban de Praviaan, joka on 55 km päässä Oviedosta, Biskajan lahden rannalla. Bussilla aamulla suunta siis ensin pohjoiseen 30 km ja sitten länteen melkein saman verran. Ei älytty jäädä pois bussista oikeasssa paikassa, joten valitun reitin aloitus muuttui eri paikkaan eli Muros de Nalon pikkukaupunkiin. Eipä tuo haitannut. Reitti kulki rannalle nimeltä Playa de Aquilar. Sieltä jatkettiin rantaa seuraten. Playa de las Llanas- rannalle piti laskeutua ja ottaa drone kehiin. Reitti jatkui helppokulkuista polkua tai kivettyä polkua Punta Espiritu Santo niemenkärkeen, josta sitten laskeuduttiin San Esteban de Pravian kylään. Tämä kylä on joskus ollut ilmeisesti vilkaskin satama. Wikipediasta lisätietoa kylästä espanjaksi https://es.wikipedia.org/wiki/San_Esteban_de_Pravia . Paluu sitten suomalaista kiskobussia muistuttavalla pikku-junalla Oviedoon. Kiva vaellus ja taas kiva päivä Sarin kanssa.

Puolipilvinen päivä ja ihanteellinen keli vaeltamiseen, auringon paistaessa asteita noin 18.

Illalla ateriointi asunnolla ja varhainen nukkumaanmeno. Raitis ilma tekee tehtävänsä..

Tänään perjantaina 9.5.2025 tuli täyteen 40 vuotta siitä kun tapasin Sarin, ihanan vaimoni. Tänä päivänä ei siis vaellella, tätä 40 vuoden "yhteistä vaellusta" piti sen sijaan juhlia. Sääkin oli aika sateinen, se siis tietää onnea meidän kahden jatkolle?

Sarilleni kirjoitin seuraavanlaisen tekstin kiitoskorttiin:

Kauan sitten keskenkasvuisena tykkäsin tästä kappaleesta. En osaa selittää miksi. En silloin tiennyt saavani elää kanssasi 40 ihanaa vuotta! Sanat kuuluvat sinulle sydämeni pohjasta. Kiitos kulta kaikista näistä vuosista, kiitos että olet kestänyt minua! Matka jatkuu!

Sua vain yli kaiken mä rakastan

Sinä taivaani päällä maan

Minä maiset murheeni unohdan

Sinisilmiis kun katsoa saan

Ylin riemuni oot mitä toivoisin

Sä kun istut mun rinnallain

Olet kaikkeni aarteeni kallehin

Olet onneni unelmain

Oi sallithan että mä suutelen

Sinisilmiäs armahain

Mä jos kauas sun luotasi joutunen

Kuvas seuraa mun matkallain

harrisi

Tänään oli aikaa suunnitella myös reissun jatkokuvioita. Koska kelit olivat sen verran epävakaiset, päädyimme vuokraamaan ja noutamaan auton Bilbaosta aikaisemmin.Bilbaon autnvuokraushinnat olivat edullisempia kuin Oviedon. Alkuperäisen suunnitelman mukaan toukokuun kahdelle viimeiselle viikolle oli tarkoitus vuokrata auto. Nyt muutettiin suunnitelmaa niin, että maanantaina lähdetään bussilla Bilbaoon, yövytään siellä pari yötä ja tutustutaan kaupunkiin. Sitten keskiviikko aamuna vuokrataan auto ja ajetaan takaisin majapaikkaan.

Lounas 40v-päivän kunniaksi perulaisessa ravintolassa.

Eikä ollut Dagen Efter, oli vaan uusi lauantai-aamu. "Pysäköintitaloselvittelyn" jälkeen päädyttiin lähimpään halliin, josta alustavasti sovittiin kolmen viikon varaus keskiviikosta alkaen. Keskiviikkona on siis tarkoitus ajaa vuokra-autolla Bilbaosta takaisin majapaikkaan. Lounas syötiin asunnolla (hampurilaispihvit salaatilla). Iltaruuaksi valmistettiin uunissa kanavuoka. Aikaisin petiin että jaksaa seuraavan päivänä vaeltaa.

Sunnuntaina 11.5. suunta vaeltamaan Monte Narancolle, nyt reittinä CAMINOS DEL NARANCO: Itinerario 2 'Fuente de los Pastores'. Lähdettiin ajoissa kun iltapäivälle oli ennustettu sadetta. Reitin alku oli sama kuin viime viikolla. Ihan mukiinmenevä reitti.

Maanantaina 12. toukokuuta aikainen herätys, koska bussi Bilbaoon lähti jo 8:45: Setra-niminen hieno kaukoliikenteen bussi. Jotenkin ajomatka tuntui pidemmältä kuin Faro-Porto. Perillä melkein aikataulun mukaan 13:50. Lounas kaupungilla ja sitten funikulaarilla (kiskoköysirata) ylös kohti majapaikkaa, joka oli kaupungin laidalla kukkulalla. Upeat näkymät ja mielenkiintoinen paikka. Pieni mutta hieno, omaperäinen huone. Illalla ruokakauppaa kävellen alas ja köysiradalla ylös. Iltapala huoneessa ja tutkimaan ajoissa.

Tiistaista tuli Guggenheim museopäivä. Liput varattiin etukäteen (klo 12 sisään).

2,5 tuntia hurahti museossa, aloitettiin kolmannesta kerroksesta ja kahlattiin kaikki näyttelyt läpi. Rakennuksen arkkitehtuuria tuli ihmeteltyä ja ihasteltua, aikamoinen luomus koko rakennus. Museon jälkeen lounasteltiin kiinalaisessa ravintolassa. Yritimme löytää Dalin veistokset läheisestä puistosta ja ilmeisesti löysimmekin ne (kaikki kolme).Sitten ruokakaupan kautta takaisin majapaikkaan funikulaarilla. 

Keskiviikkona 14. toukokuuta Bilbao visiitti oli valmis ja otimme Uberin lentokentälle vuokra-auton hakua varten. Sitten ajelemaan pienempiä teitä kohti asuntoa ja Oviedoa: ensin kohti Santanderia, matkalla käytiin kaupungissa Castro-Urdiales ja sieltä Somoon. Lounaan jälkeen sitten hurautettiin moottoritietä pitkin jäljellä olevat 200 kilometriä Oviedoon yhtä kyytiä. Asunnolla oltiin kuuden jälkeen ja autohallista varatun paikan saaminen onnistui kuin onnistuikin, paikallisen toisen vuokraajan avustuksella. Nuori nainen osasi englantia ja soitti vuokraisännälle, joka tunnin odottelun jälkeen saapuikin paikalle.

Torstai oli sateinen päivä ja yritimme kävellä Oviedossa, sade haittasi vähän kaikkea, joten palattiin majapaikkaan.

Reissun yksi tavoitteista oli käydä alueella olevissa kansallispuistoissa, joista olin listannut kolme: Somiedo, Picos de Europa ja Redes. Perjantaina vaelluksen kohteena ensimmäisenä oli Somiedo ja siellä reitti Valle de Lago. Autolla ajoa ensin reitin alkuun puolisentoista tuntia. Reitti kulkee vuorten sisässä vehreässä laaksossa, nousten kohti ylempänä olevaa vuoristojärveä. Kaunista luontoa. Ja maataloutta harjoitetaan: kaikenlaista lehmiä ja kanoja löytyy vihreiltä niityiltä, samoin hevosia ja aaseja. Dronettaminen on näissä kansallispuistoissa tykkänään kielletty joten piti kapulalla yrittää taltioida näkemäänsä.

Lauantaina 17. toukokuuta lähdimme tutustumaan Casdada de Guanga -vesiputoukseen. Ajomatkaa parikymmentä minuuttia luoteeseen Oviedosta. Lämmin ja aurinkoinen päivä. Hieno vesiputous!

Euroviisujen jälkeen sunnuntaina 18.5. nukuttiin pitkään. Eihän sieltä voittoa tullut vaikka näin ennustettiin, ei Suomeen eikä Ruotsiin. KAJ oli neljäs, Erika yhdestoista. Päivä kun oli aurinkoinen ja lämmin, teimme lyhyen patikoinnin Mount Narancolla. Pituutta tuli vain nelisen kilometriä, josta puolet jyrkkää ylämäkeä. Käytiin Cristo Jesus- patsaalla ja takaisin.

Epävakaan sään vuoksi 19. päivä maanantaina jäätiin Oviedoon. Paluumatkaa piti jo suunnitella, reissut loppuu aikanaan. Suunnittelun jälkeen käveltiin Narancon reiteistä Pista Finlandesa. Tosin vain yhteen suuntaan, improvisoimme reitin toisesta päästä oman version takaisin majapaikkaan. Tästä reitistä on maininta lähes kaikissa artikkeleissa liittyen Oviedoon. Mistä reitin nimeen on tullut "Finlandesa" jäi arvoitukseksi. Reitiltä löytyi ainakin kolmea erilaista tammea, tavallinen, turkintammi ja mustatammi. Ja tietysti Sari ja minä. Ihan kelpo ulkoilua kauniissa ympäristössä. Lämpötila +18 astetta epävakaasta säästä huolimatta. Sade oikeastaan oli enemmän tihkua kuin oikeaa jatkuvaa sadetta.

Illalla pakattiin kamat valmiiksi kun tarkoitus ajella seuraavana päivänä kohti Picos de Europa kansallispuistoa. Tulee aikainen lähtö. Ajomatka kestää 1,5 tuntia suunta.

Tiistaina 20.5. kohti Picos de Europa'a. Reitti Ruta del Cares alkoi Poncebos -kylästä ja sinne ajomatkaa oli melkein 130 kilometriä, ajassa vähän yli puolitoista tuntia. Lähdettiin ajoissa klo 8 aamulla. Ensin ajeltiin paljon moottoritietä, mutta viimeiset 40 km vuoristoteitä, johon aikaa sitten meni 40 minuuttia. Reitti on kuuluisa Espanjassa, vähemmän tunnettu muualla Euroopassa. Se kulkee välillä Poncebos- kylästä Cain-kylään ja vaelletaan yleensä edestakaisin. Me päätimme aloittaa Poncebos'ista. Tarkoitus olikin nyt kävellä noin puolet reitistä ja palata sitten samaa reittiä takaisin. Näin tehtiinkin, koko reitti on n. 22 km edestakaisin, mutta me käveltiin 12 km. Alussa nousua joskin muuten melko helppokulkuista reittiä. Sää suosi meitä, aurinko paistoi koko päivän ja valaisi meille huikeat maisemat. Reitti kulkee n. 500 metrin korkeudessa, kun huiput yltävät 1,5-2,5 km korkeuteen. Kuvia tuli otettua paljon, droonia ei saanut kansallispuiston kiellosta johtuen käyttää. Oltiin valmiita ja takaisin Poncebosissa jo kello 16 jälkeen. Paluumatka ajeltiin Covadongan kylän kautta, siellä tutustuttiin katedraaliin ja kylän keskustaan. Covadongasta Cangas de Oniksen kautta jatkettiin ajelua asunnoille, siellä ihmeteltiin vanhaan roomalaisen sillan alla roikkuvaa isoa ristiä. Alkuperäistä ristiä säilytetään kuulemma Oviedon katedraalissa. Majapaikkaan päästiin n. klo 19, aika pitkä päivä liikkeellä, mutta kyllä kannatti. Kiitos ilmojen haltijalle, kyllä oli komea ja aurinkoinen päivä.

Tälle keskiviikkopäivälle 21. toukokuuta ei ollut mitään valmista suunnitelmaa. Päätettiin käydä Decathlonissa ja parissa sen lähellä olevista isoista ostoskeskuksista, jotka sijaitsevat Luganossa, noin 10 minuutin automatkan päässä Oviedosta, Gijonin suuntaan. Isot olivat ostoshelvetit ja aikaa hurahti sen verran, että majapaikassa oltiin vasta kuudelta illansuussa.Samalla päätettiin, että huomenna lähdettäisiin vetämään Oviedosta lähtevän, Santiego de Compostelan reitin Camino Primitivon eka etappi. Päästään kävelemään 26 kilometriä! Pitänee mennä ajoissa yöpuulle että jaksaa patikoida.

Tänään oli pilvinen, melkein sateeton päivä ja 17-19 astetta lämmintä. Oikein sopiva vetää henkeä eilisten Cares-reitin henkeä salpaavien maisemien jälkeen.

Torstaina 22. toukokuuta patikoitiin ensimmäinen "etappi" Oviedosta lähtevää, Santiago de Compostelaan johtavaa pyhiinvaellusreittiä nimeltä Camino Primitivo. Koko reitti on 310 kilometriä pitkä koostuen 14 etapista. Halusin kokeilla, millaiselta päivävaellus tuntui, vaikkakin vain yhden etapin verran. Sari on kävellyt Pamplonasta Santiago de Compostelaan ystävänsä Pirkon kanssa seuraten Camino Frances pyhiinvaellusreittiä. Kilometrejä heille tuli kuukauden aikana 750 kilometriä. Kuukauden ajan, joka päivä vastaava pätkä kuin tänään! Huh, hatunnoston paikka! Nyt ymmärrän paremmin, mitä ovat tehneet ja kokeneet. Ei olisi minulta onnistunut. Etapin aikana oli kiva kuunnella Sarin muistoja ja kertomuksia 15 vuoden takaisesta vaelluksestaan. Etappi päättyi Gradon kaupunkiin ja sieltä ajoimme bussilla takaisin majapaikkaan.

Oviedon majapaikkamme naapurissa on kukkula-alue nimeltä Monte del Naranco. Korkeutta on parhaimmillaan noin 700 metriä, joten vuoresta ei oikein voi puhua. Siellä on kuusi vaellusreittiä, joista on tullut täällä ollessa patikoitua 4 kappaletta, tänään perjantaina viimeisin eli "Caminos Naranco Itinerio 3 Pena de Llampaya". Valittiin siksi perjantaina tällainen vähän yli "kuusikilometrinen", kun eilen oli pitkä veto Gradoon. Aurinkokin taas paisteli, välillä oli toki pilviäkin. Aloitus Ulesin parkkipaikalta, josta alussa jyrkkääkin nousua, sitten reitti oli helpompaa. Pena de Llamaya huipulle kiivettiin, jossa drooni ilmaan. Ihan kiva reitti. Videopätkällä vähän näkymiä reitin korkeimmasta kohdasta alas kaupunkiin ja Oviedon lähiympäristöön.

Launtaivaellus: 24.5.: autolla ajeltiin tunnin verran majapaikasta koilliseen kohti Ribasedellan rantakaupunkia ja sen jälkeiselle rantakaistaleelle. Täällä oli noin 7 kilometrin rantareitti, joka oli nimeltään Acantillados del Infierno eli "helvetin kalliot" Cliffs of Hell (https://www.turismoasturias.es/en/descubre/naturaleza/rutas/senderismo/acantilados-del-infierno ). En ole helvetissä käynyt enkä toivo sinne joutuvani, mutta tämä rantareitti oli kyllä silti mielestäni visiitin arvoinen, tosi kaunis ja täynnä henkeäsalpaavia näkymiä. Ehkä reitin nimi viittaa pystysuoriin kallioihin ja kallioilta mahdolliseen putoamiseen, josta paluuta ei ole.

Nalon-joen reitti patikoitiin sunnuntaina 25.5. Nyt ei ajeltu autolla kuin vartin verran kaakkoon Oviedosta Soto de Riberaan, pieneen kylään teollisuusalueilla. Reitti kulki naapurista, Soto de Rey'sta Olloniegoon  Reitti seurasi kirkasvetistä Nalon jokea kuutisen kilometriä, samaa reittiä sitten takaisin. Tasainen, helppokulkuinen reitti, oikein mukavaa sunnuntai-tallustelua yhdessä. Lounaspicnic Olloniegossa ja sitten takaisin. Aurinkoinen päivä, asteet meni yli kahdenkymmenen reippaasti.

Maanantaina pidettiin välipäivä vaeltamisesta ja sen sijaan käynti Oviedon katedraalilla. Kuunneltiin yksityiskohtaisia audiokertomuksia ja kierreltiin opastettu reitti komeassa katedraalissa. Lounaaksi tuli syötyä Fabada, joka on Asturialle tyypillinen papupata pekonilla, chorizolla ja verimakkaralla. Ja kanaa. Loppupäivä meni lepäillessä ja valmistautuessa huomiseen pitkää ajoon ja vaellukseen Cain de Valdeon'issa (toinen puolikas Cares- reittiä Picos de Europalla).

Tiistaina 27.5. kohti Ruta del Caresin toista päätä eli Cainiin (43.21355,-4.903166).

(Village of Cain https://valledevaldeon.es/en/discover-our-valley/charming-villages-of-mountain/village-of-cain/ ). Sammakkojärvi löytyi mennessä, kuultiin kunnon kurnutusta.

Sitten patikointina Cares reitin toinen puolisko, Cain- 1/2 väli Poncebos. Tämä pää oli selvästi erilainen, ensinnäkin tunneleita ja reitti myös kulki lähempänä rotkon pohjalla virtaavaa Cares-jokea. Ja reitin leveys noin 1,5 metriä, polun vieressä heti lähes pystysuora pudotus alas. Alussa oli myös kapeita ja matalia tunneleita, samoin muutama silta.

Vaelluksen jälkeen ajo majoitukseen, Olgan Hostelliin. Huone bookattiin vasta edellisenä päivänä, Olgaa oli emäntänä kehuttu kovasti. Saatiin sieltä illallinen 19:30 jälkeen eikä tarvinnut mennä nälkäisenä nukkumaan. Ei ole sesonki vielä täällä, hiljainen oli hostelli, meidän lisäksi vain yksi fillarilla matkaa tekevä asiakas. Lämmitys ei ollut päällä, joten huone oli kylmä. Onneksi edes auringonpaiste ikkunasta sitä oli edes vähän lämmittänyt ennen tuloamme.

Vaellus keskiviikon 28.5. paluumatkalla Redes-kansallispuistossa. Valittiin reitti "Lago Ausente - Peña Requejines". Reitin alkuun ajettaessa huomattiin pikkuinen järvi, jossa tehtiin pysähdys. Autosta noustessa hämmästykseksemme kuului kova sammakoiden kurnutus. Niitä oli tuo piskuinen järvi ihan täynnä, niitä oli näkyvissäkin kun rannalta katseli tarkasti. Eipä ole vastaavaa konserttia aikaisemmin tullut vastaan!

Reitti lähti laskettelukeskuksen parkkipaikalta. Itse keskus oli tietenkin suljettu, mutta alueesta sai käsityksen, millaisessa maastossa tällä lasketellaan talvisesonkina. Tällä seudulla on useita espanjalaisten laskettelumäkiä. Reitti lähti 1600 metrin korkeudesta ja vei meidät 2000 metrin korkeuteen, josta huikeat maisemat. Vuoristojärvi Lago Ausente oli visiitin arvoinen. Aurinkoinen ja lämmin päivä ja "kaksitonninen" tuli valloitettua. Videolla kuvattu nousua ja näkymät huipulta vuoristojärvelle, Dronea ei saanut käyttää joten yhdistelin kapulasta videopätkiä.

Tämä reissu alkaa olla loppuvaiheessa ja kohta alkaa olla aika sanoa näkemiin Pohjois-Espanjan rannikolle. Tämän reissun viimeinen vaellus torstaina 29. toukokuuta ja nyt vaihteeksi rannalle, majapaikasta vajaan tunnin ajomatkan päähän luoteeseen Biskajan lahden rannalle. Reitti oli Cabo Busto . Erilainen rantareitti, mahtavat maisemat. Itse majakka ei ollut kummoinen, kaiken lisäksi remontissa. Ranta oli nyt erilaista kuin aikaisemmilla reiteillä, oli pystysuoraa kallioseinää, kivikkoista rantaa ja rantakivikoita. Varpushaukkojakin asusteli täällä. Paluumatkalla tutustuttiin samalla kalastajakylään Cudillero pikavisiitillä. Lounaaksi tuli syötyä reissun toinen Fabada. Illansuussa majapaikassa ja loppuilta kului pakkaamisen merkeissä.

Perjantai 30. toukokuuta oli lähtöpäivä ja siirtyminen Bilbaoon. Ajon jälkeen majoituttiin hotelliin Barakaldossa. Ajoa tuli noin 270 kilometriä Ibis Budget hotelliin, joka oli vartin päässä lentokentästä ja vuokra-auton palautuspaikasta. Matka sujui moottoritietä 120 km nopeusrajoituksella joutuisasti. Tutustuttiin ihan hotellin vieressä olevaan Max ostoskeskukseen ja syötiin siellä. Ukkosta ilmassa ja hyvin lämmin päivä, 30 asteessa lämpömittari.

Lauantai 31. toukokuuta oli pilvinen päivä.Vuokra-auton palautettiin ensin lentokentän lähelle. Lento kotia kohti, Brysseliin Brüssels Airlinesilla, jota operoi Air Baltic. Mahduttiin ensi yrittämällä. Sitten lento Brysselistä Helsinkiin Finnairilla, tähän saatiin paikat heti lähtöselvityksessä. Empulla siis kotiin, Suomessa kymmenen jälkeen illalla. Tytär Laura oli meitä noutamassa kentältä.

Näin näiden reissujen kanssa on, kaikki päättyvät aikanaan. Niin siis tämäkin. Sunnuntaina 1. kesäkuuta herättiin taas kotona omassa sängyssä.